11.12.09 Kulman legenda, Kajaani

Kylmä Maa suuntasi joulukuun ainoalle keikalleen Kajaaniin, josta navigaattorin pitäisi löytämän  ”Kulman Legenda” –nimisen biletysmestan. Tämä oli bändimme ensimmäinen seikkailu Kainuun mieleenpainuviin maisemiin. Ennakkotietoa kaupungista löytyi juuri sen verran, että olimme kuulleet siellä tehtävän pojista miehiä. Jälkeenpäin sitten selvisi, että kaupunki mainostaa itseään osuvasti: ”Luovuuden, osaamisen ja vaivattoman arjen kaupunkina” - sopivasti bändimme ”Ota luova ote elämään” –tyyppiseen henkeen. Lähtemiseen kytkeytyvien erinäisten viiveiden (lue; virvoitusjuomien hakemisen) sekä navigaattorin turkin kielisen sekoilun jälkeen löysimme paleltumisen kynnyksellä kyyhöttävän laulajamme sovitusta tapaamispisteestä reippaan puolituntia aiottua aikataulua myöhemmin. Tästä toivuttuamme – sillä itsekukin sai aiheesta korvilleen, myös paleltumiseen syytön laulajamme  – retkueemme kokka oli käännetty vihdoin kohti tuota luovuuden pikkukaupunkia. 

Kulman Legenda löytyi ilmeisen keskeiseltä paikalta pikkukaupungin sydämestä. Paikkaa ympäröi miljöö, joka suorastaan kutsui – magneetin lailla – janoisia saapumaan paikalle. Korttelin väliin oli näpäkästi jätetty väylä (eli kongi), jonka molemmin puolin oli tarjolla niin syötävää kuin juotavaakin. Tästä päättelimme nokkelasti, että keikastamme saattaisi kehkeytyä mieleenpainuva – varsinkin, kun ennakkotiedoista poiketen lipunmyyntiä ei suoritettaisi vaan kaikki halukkaat näkisivät Kylmä Maan ihan maksutta. Keikkapaikkakin osoittautui yhdeksi parhaista tähän astisista. Lavalla oli tilaa isommallekin kokoonpanolle ja se oli kohotettu juuri sovivasti niin, että kaikki paikalle uhrautuneet näkisivät ja kuulisivat hienosti. Lisäksi todettakoon, että henkilökunta otti savolaiset muukalaiset upeasti huomioon. Kamat säädettiin kuosiinsa, vatsat lastattiin täyteen, venyttelyt suoritettiin ja keskustelut natiivien kanssa saatiin pidetyksi, joten oli aika nousta lavalle. 

Tunnelma oli kaikinpuolin hyvä, baarissa tasaisesti väkeä, josta innokkaimmat uskaltautuivat joraamaan tosissaan ja toiset pyrkivät kertosäkeisiin mukaan hapuilevasti sanoja tapaillen. Lavasoundi toimi ennakkoarvailujen vastaisesti erittäin hyvin ja bändin soitto kolahteli sopivasti yhteen, useinmiten jopa vaivattomasti. Muutoinkin rento ja hyvän mielen ilmapiiri tuntui tarttuvan yleisöstä bändiin ja päinvastoin. Eräs innokas musiikinystävä pääsi lausumaan biisien väliin oman manifestinsa, josta voisi lyhyesti tulkita, että hän olisi odottanut savolaista bändi-ihmettä olevan kuulemassa useamman muunkin korvaparin. Keikka oli baarin toimesta päätetty jakaa kahteen settiin, joista ensimmäinen jäi ikään kuin kesken, mutta puolen tunnin tauko ei päässyt fiiliksen tasoa laskemaan. Toisen setin aikana bändi paransi soittoaan ”kuin lehmä juoksuaan” ja settilistaan ujutetun yllätysbiisin jälkeen yleisönkin nähtiin entistä raivokkaammin lähtevän mukaan rokin ilosanomaan. Encorekin päästiin vetäisemään, jonka jälkeen bändi pääsi vihdoin lepuuttamaan jo väsähtäneitä lihaksiaan ja tankkamaan nestehukkaa pois. Yleisö tuntui pitävän keikasta todenteolla ja kävipä niinkin, että uutta aktia toivottiin piakkoin tapahtuvaksi. Jälkimaininkeihin ei Kylmä Maa sitten ole ollut osallisena – viikonlopun Helsingin Sanomat kertoi illan aikana tapahtuneesta tappelusta, jossa toinen jehu oli mennyt puremaan nenän tappelupukariltaan irti. Himmeetä. 

Keikka ohi, kamat kasaan ja...mitä  ihmettä...paikallisia saapuu vielä paikalle vaatimaan lisää soittoa, jota he eivät itse kuulleet, mutta innokkaita ovat kaikesta huolimatta. Sanansäilää, huumoria ja ovelaa bändin markkinointia á la rumpali & laulaja. Lopulta ilta ja yö on tullut pisteeseen, jossa istumme pakkasen kylmettämään autoon hengityksen kevyesti tupruten, korvissa soi hiljaisuus ja kaikki äskeinen on historiaa. Kello ei ole juuri mitään eli hotellille kertaamaan tapahtumarikasta ehtootamme, kunnes kaikki pääsivät uneen... 

...tai ainakin melkein. Syntyihän siellä vielä yksi biisikin. Suomi on rok!

takaisin