13.2.2010 Pitäjäntupa, Lapinlahti 

Ystävänpäivä olisi seuraavana päivänä, joten Kylmä Maa päätti ojentaa Lapinlahden värikkäälle biletyskansalle oman osuutensa jo ennakkoon. Valmistautuminen lauantain sessioon oli alkanut jo hyvissä ajoin, sillä basistimme haki rokkiasennetta värjötellen usean tunnin ajan kipakassa pakkassäässä kuin kunniavartiossa konsanaan. Asennekäyrä bassontakojalla oli kiepsahtanut liki samoihin pakkaslukemiin ulkoilman kanssa pelastaessamme hänet sekalaisen retkueemme mukaan. Edes huoltoasemalta hankittu lämpöinen olut ei ensialkuun meinannut lämmittää rokkarin retkua, mutta jo pian keikkakyydin soljuessa kohti Pitäjäntupaa, tilanne normalisoitui ja puhe poukkoili äärilaidasta toiseen. 

Alkuilta sisälsi myös dramatiikkaa – paikanpäälle saavuttuamme henkilökunta teki varsin yksiselitteisesti selväksi, että bändille ei ole varattu alkoholipitoisia relaksantteja – ei vaikka siitä olisimme itse maksaneet. Tämä sai luonnollisesti edellisellä keikalla saarnaa työpaikalla juopottelusta pitäneen rokkarimme täysin pois tolaltaan, mutta onneksemme samassa kiinteistössä sijainnut eläinlääkäri auttoi eläimellisen egon takaisin raiteilleen ja iltaa voitiin jatkaa hymyssä suin. Hymyä lainattiin myös Matin ja Liisan asemalla sijaitsevan veturin kyljessä, kun jäsenistöä filmailtiin talteen myöhempien sukupolvien ihmeteltäväksi. 

Pitäjäntupa sijatsee keskeisellä  paikalla taajaman keskuksessa ja jo ensisilmäys loi suuntaviivat illan menestykselle. Lava on sijoitettu keskeiselle paikalle ravinnon ja nautintoaineiden harmoniseen sinfoniaan tarkoitetussa menopaikassa. Lavalle näkee jokapuolelta hyvin ja ääni kantaa varmasti jokaiseen seinänvieruspöytään saakka. Myös bändille paikka on mieluinen, sillä paikassa on tarpeeksi tilaa asennevenytyksiin, hypähtelyihin ja muihin rockliikkeisiin ja kontakti yleisöön on taattu. 

Kolmeen settiin ’venytetty’ ohjelmanumeromme eteni sovitun aikataulun mukaisesti. Ensimmäinen setti tosin tuntui liian lyhyeltä, toisen setin aikana bändi osoitti selvää kehitystä ja esitti tähän saakka parasta osaamistaan kaikilla osa-alueillaan. Soittamisesta kaikui iloisesti treenikämpältä haettu tiukkuus sekä tiiviin yhteishengen värittämä syvä luottamus muiden tekemiseen. Kolmanteen settiin oli lipsahtanut sitten koko aktin fyysisin osuus hienmäärän, hajun ja aistiharhojen perusteella. Väkeä oli paikalla miellyttävän paljon ja kyllä lapinlahtelaisetkin osaavat täyttää lavanedustan rockliikehdinnän ja jorailun siivittämänä – siinä missä muuallakin. Todistetusti myös henkilökunnan työssään viihtymiseen Kylmä Maa on keikoillaan vahvasti osallisena... 

...Suomi on rok.