24.4.2010 Nuorisoseurantalo, Rytky

Kolme viikkoa edellisestä keikasta ja niin paljon merkittäviä tapahtumia.

Orkesteri koki iloisen perhetapahtuman ja synnytti tuloksekkaasti kaikelle kansalle ihmeteltäväksi soitannollisesti ja muodollisesti pätevän kitaristin. Siispä Kylmä Maa on täst’edes liikkuvalta kalustoltaan kvintetti. Jotakuinkin ehdittyään sanomaan ”kissan” saatiin tulokkaalle järjestetyksi todellinen tulikaste keikan merkeissä. Kovin kauaksi ei tohdittu kitaristipoloa viedä rokkaamisen ensikosketustaan saamaan, joten huolella valittu menomesta löytyi hänen kotikuntansa rajan läheisyydestä ihan siltä varalta, että rintamakarkuruus veisi voiton.

Rytkyn Nuorisoseurantalo on kevyesti savulla maustettu, hirrestä tuunattu ja perinteiseen punamulta –ulkoasuun verhottu kepeän maalaismainen mesta. Noiden jykevien seinien sisään mahtuu tarvittaessa mojovankin kokoinen lauma maailmantuskaansa kiljumaan ja remuamaan hitusen kepeämmäksi. Lava on vanhakantaisesti hiisattu puolimetriä korkealle, joten lyhytjalkaisimmatkin näkevät lavalle mainiosti. Akustiikan peljättiin tekevän keikan aikana tepposia, mutta yllätykseksemme ”vanhassa vara parempi” ja homma toimi myös ääniaaltojen osalta erittäinkin kelvollisesti. Mahtuminen lavalle ei tällä kertaa tuottanut tuskaa, vaikka synnytyksen jälkeen usein enemmän tilaa itselleen tarvitaankin, sen verta oli lääniä ympärillä – maalla kun kerran oltiin.

Soittaminen itsessään sujui mallikkaasti ja varsin tiukkaan sävyyn. Yhteensoittaminen, joka on Kylmä Maan vahvuus ollut aina, oli tämänkin keikan ehdoton suola yhdessä yleisön yhteenkuuluvuuden kanssa. Välispiikit upposivat kaikenikäiseen yleisöön hienosti ja loi samalla maalaisille niin tutun välittömyyden tunteen. Neitsyennä matkaan lähtenyt kitaristin retalekin näytti, että valintakomitea on päätynyt ratkaisussaan ns. häränsilmään elikkäs metkalla tavalla kohdilleen. Yhden kitaran lisäys ja sitä ammattitaitoisesti hipelöivä turjake saa melkoisen paljon aikaan, sillä näin teknikon ominaisuudessa on myönnettävä, että nyt bändi kuulostaa ja näyttää helvetillisen hyvältä. Kitarointi tuo lisää leveyttä biiseihin ja antaa samalla paljon ryhtiä koko bändin ilmeelle. Tähän kun vielä lisätään myös kuulijain ”lisämielenkiinto” erinäisten soolojen ja harmonioiden myötä – voin vakuuttaa, että blogeissa usein mainittu fraasi ”Kylmä Maa on parasta paikanpäällä” pitää entistä timanttisemmin kutinsa jatkossa.

...Suomi on rok! 

takaisin